Lasin kehityshistoria

Maailman varhaisimmat lasintekijät olivat muinaiset egyptiläiset. Lasin syntymisellä ja käytöllä on yli 4,000 vuoden historia ihmiselämässä. Mesopotamian ja muinaisen Egyptin raunioista on kaivettu esiin pieniä lasihelmiä 4,000 vuotta sitten.
Legenda kertoo, että yli 3,000 vuotta sitten eurooppalainen foinikialainen kauppalaiva lastattiin kristallimeraalilla "luonnollinen sooda" ja se purjehti Belous-joella Välimeren rannikolla. Meren laskuveden vuoksi kauppalaiva ajautui karille, joten miehistön jäsenet nousivat rannalle peräkkäin. Jotkut miehistön jäsenet kantoivat myös suurta kattilaa, siirsivät polttopuita ja käyttivät muutaman palan "luonnonsoodaa" suuren kattilan tukena keittäessään rannalla. Kun miehistö lopetti ateriansa, vuorovesi alkoi nousta. Kun he olivat pakamassa ja nousemassa laivaan jatkaakseen purjehdusta, joku huusi yhtäkkiä: "Tulkaa kaikki katsomaan, potin alla hiekalla on kristallinkirkkaat ja kiiltävät esineet!" Miehistö toi nämä kiiltävät asiat Study it -laitteeseen huolellisesti. He havaitsivat, että näihin kiiltäviin esineisiin oli tarttunut kvartsihiekkaa ja sulatettua luonnon soodaa. Osoittautuu, että nämä kiiltävät esineet ovat luonnollista soodaa, jota he käyttivät kattilatukien valmistamiseen ruoanlaitossa. Liekkien vaikutuksesta ne reagoivat kemiallisesti rannalla olevan kvartsihiekan kanssa. Tämä oli aikaisin lasi. Myöhemmin foinikialaiset yhdistivät kvartsihiekkaa ja luonnon soodaa ja sulattivat sen sitten erityisessä uunissa lasipalloiksi, mikä sai foinikialaiset ansaitsemaan omaisuuksia. Noin 4. vuosisadalla muinaiset roomalaiset alkoivat käyttää lasia oviin ja ikkunoihin. Vuoteen 1291 mennessä italialainen lasinvalmistustekniikka oli kehittynyt hyvin. Tällä tavalla italialaiset lasikäsityöläiset lähetettiin syrjäiselle saarelle valmistamaan lasia. He eivät saaneet poistua saarelta elämänsä aikana.
1100-luvulla jKr. kaupallinen lasi ilmestyi ja siitä tuli teollinen materiaali.
Vuonna 1688 mies nimeltä Nave keksi prosessin suurten lasipalojen valmistamiseksi. Siitä lähtien lasista tuli yleinen esine. 1700-luvulla valmistettiin optista lasia kaukoputkien tarpeisiin.
Vuonna 1874 Belgia tuotti ensimmäisen tasolasin.
Vuonna 1906 Yhdysvallat tuotti tasolasin lastauskoneen. Sittemmin lasituotannon teollistumisen ja mittakaavan myötä lasia, jolla on erilaisia ​​käyttötarkoituksia ja ominaisuuksia, on tullut esiin yksi toisensa jälkeen. Nykyaikana lasista on tullut tärkeä materiaali jokapäiväisessä elämässä, tuotannossa sekä tieteessä ja tekniikassa.
Lasi: Tämä on sanskritin ääntämistä, ei sitä, mitä nykyään kutsutaan lasiksi. Sitä kutsutaan myös nimellä Po Li, ja uusi käännös on Po Zhijia, Suo Po Zhijia, Sai Bo Zhijia jne., mikä vastaa tämän paikan vesiesanssia (kide).
Käännetty kiinaksi kristalliksi, siinä on neljä väriä: violetti, valkoinen, punainen ja vihreä.
"Xuan Ying Yinyin" sanoo: "Po Li, läntisen kuningaskunnan aarteen nimi, on tämä pilvivesijade tai pilvivalkoinen helmi."
"Suuri traktaatti" sanoo: "Tämä aarre tuli ulos vuoren luolasta. Tuhannen vuoden kuluttua jää muuttui helmeksi."
"Huiyuan Yinyi" sanoo tämän aarteen: "Muoto on kuin vesiesanssi, valo ja läpikuultavuus ovat hienompia kuin vesiesanssi, ja on neljä eri väriä keltainen, vihreä, violetti ja valkoinen."
Li Shizhenin Ming-dynastian aikana kirjoittama "Compendium of Materia Medica": "Lasi, tämä nimi on Po Li. Se on myös Po Li -maan nimi. Se on kirkas kuin vesi ja yhtä vahva kuin jade, joten se on on nimeltään Shuiyu, sillä on sama nimi kuin Shuijing.
Satojen vuosien ajan ihmiset ovat uskoneet, että lasi on vihreää eikä sitä voi muuttaa. Myöhemmin havaittiin, että vihreä väri tuli pienestä määrästä rautaa raaka-aineissa. Kaksiarvoinen rautayhdiste sai lasin näyttämään vihreältä. Mangaanidioksidin lisäämisen jälkeen alkuperäinen kaksiarvoinen rauta muuttuu kolmiarvoiseksi raudaksi, joka näyttää keltaiselta, kun taas neliarvoinen mangaani pelkistyy kolmiarvoiseksi mangaaniksi, joka näyttää violetilta. Optisesti keltainen ja violetti voivat täydentää toisiaan jossain määrin. Kun sekoitetaan yhteen valkoiseksi valoksi, lasissa ei ole väriä. Muutaman vuoden kuluttua kolmiarvoinen mangaani kuitenkin hapettuu edelleen ilman vaikutuksesta ja keltainen väri lisääntyy vähitellen, joten noiden muinaisten talojen ikkunalasit ovat hieman keltaisia.